Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: -

25.12.2013 11:39
Miksi kirjoitatte tarinoita, jos ylläpitäjä on lopettanut kokonaan täällä käynnin? eihän tyyppi edes kommentoi teidän tarinoitanne hyvin tai mitenkään paljonti, muuta kuin ehkä "kiva taribna" löl

Nimi: Jensku

13.05.2013 16:36
Sen jälkeen lähin kotiin. Seuraavana päivänä annoin Speetalle vapaa päivän. Tulin tallille ja laitoin Speetan ulos. Sitten siivosin karsun ja laitoin kuiviketta. Sen jälkeen hain Speetan ja laitoin pesukarsinaan ja rupesin pesemään Speetaa. Speeta seisoi kiltisti. Sitten otin hikiviilan ja otin suurimmat vedet pois.

JATKUUU!!!!!!!!!!!!!!!

Nimi: Jensku

10.03.2013 19:45
Sitten Aada halusi välttämättä ravata mutta sanoin että pari askelta koska et ole ollenkaan ratsastanut. Maiskautin Speetalle ja Speeta rupesi ravaamaan. Aada hölskyi ravissa. Sitten pysäytin Speetan.
-Mahtavaa!! Haluan ruveta ratsastaa!! Aada kiljui.
-Muistathan että hevosen luona ei saa kiljua, sanoin ankarasti.
-Anteeksi. Mutta se oli niin mahtavaa, Aada sanoi. Hymyilin vain ja Aada kysyi:
-Haluaisitko sä ratsastaa välillä??
-Emmää ku mä ratsastan kuiteski ylihuomenna kun huommenna pidän Speetalle vapaata, vastasin. Kun lähestyimme kotia Speetan askel kiihtyi. Kun pääsimme pihalle Aada hyppäsi alas selästä ja talutin Speetan pesupaikalle. Otin letkun ja pesin Speetan jalat. Sitten sanoin moikat Aadalle koska hän joutui lähteä kotiin. Hain loimen ja loimitin Speetan.
Jatkuu!!
Olen tosi pahoillani kun en ehi kirjottaa mutta oikea ponini on sairastunu. Sille pitäisi tulla eläinlääkäri joku päivä jotenka en ehi kirjottaa!!

Nimi: 123anskuli

08.03.2013 18:30
Oli kulunut jo kuukausia Vesan talon ja tallin kunnostuksesta.
Olin ilmoittanut Vesan ja hänen upean pihapiirinsä kilpailuun, jossa pää palkintona oli varusteet kaikille tallin hevosille ja vuoden ruuat.
Lunta oli maassa ja eilen oli pyryttänyt vain lisää. Tarkemmin tänään oli maaliskuu.Päivästä en ollut niinkään varma, koska oli hiitoloma eikä minulla oikea päivä päässä pysynyt kuin hetken.
Kello oli puoli kaksi ja aika oli lähteä tallille.
-Äiti! Huusin eteisestä laittaen samalla kumppareita jalkaan.
-Niim mitä? Äitin lempeä ääni kuului keittiöstä.
-Voisitko sä heittää mut tallille? Kysyin iloisesti.
-No tuota... Voin minä viedä. Äiti sanoi ensin vähän epävarmana.
-Kiitos äiti! Huudahdin ilosta. Rami juoksi portaat alas. koira haukahti ja tassutteli luokseni. Silitin Ramia.
-Anteeksi pikkuinen, mutta et pääse tallille tänään. Sanoin surullisesti Ramille, joka häsläsi jalkojeni juuressa.
Äiti käveli keittiöstä eteiseen ja alkoi etsiä kumisaappaitaan.
-Missäs himpsutissa ne on..?! Äiti puhisi.
Kummastelin hetken ihan hiljaa äitin touhuja ja pian totesin:
-Voit ottaa jotkut muutkin kengät! ethän sä ees tuu autosta ulos.
Äiti katsoi minua hetken ilmeellä, josta pystyin jo arvaamaan hänen seuraavan lauseensa:
-Tällä kertaa tulen pois autosta! Autan sinua hoitamaan hoitohevosesi ja voidaan käydä vaikka ratsastamassa!
Ilmeeni muuttui ensin epävarmaksi, sitten iloiseski ja taas epävarmaksi.
Mietin, kuinka silloin kävi kun äiti ratsasti siskoni hevosella.
Äiti tippui ja katkaisi melkein niskansa. Mutta toisaalta oli hyvä, että äiti aikoin nousta satulaan taas. Lopuksi päätin hymyillä.
-Hienoa äiti! Sanoin hymyillen ja lähdin kävelemään yläkertaan.
-Mihin sinä menet? Äiti kysyi kummissaan ja katsoi minua.
-Menen hakemaan sinun ratsastushousut! Sanoin ilosta nauraen.
Kuulin äidin iloista muminaa.
Menin äidin ja isän makuu huoneeseen ja huomasin, että isä veteli vieläkin hirsiä. Kävelin hiljaa kaapille ja aukaisin sen. Äidin ratsastushousut tippuivat minun syliini. Otin ne ja kävelin varovasti pois huoneesta ja suljin perässäni oven.
-Äiti! Tässä nämä! huudahdin kävelessäni portaat alas alakertaan.
Ojensin housut äidille ja äiti hymyili.
Äiti meni laittamaan housuja jalkaansa ja sillä välin minä pakkasin äidin kypärän ja muut ratsastustavarat tavaralaukkuuni. Otin ratsastustakin naulakosta ja puin sen päälleni.
Kaikki oli valmista, kun äiti tuli ratsastushousut jalassaan takaisin eteiseen.
-Noniin...Laita jo takki päälle. Sanoin äidille ja aukaisin ulko-oven.
Äiti vain nyökkäili.Hän otti takin naulakosta ja suijautti sen päällensä. Kävelin autokatoksen luokse.
-Ei mennä minun autolla. Mennään isän lava-autolla. Äiti sanoin minulle ja asteli nopeasti isän auton luokse. Kävelin perässä. Aukaisin autosta etuoven ja hyppäsin istumaan auton penkille. Päässäni pyöri monta kysymystä, mutta päätin olla kysymättä mitään. Peruutimme pihasta ja lähdimme matkaan kohti tallia.

Puoli välissä matkaa meitä vastaan tuli hevonen ja ohjastaja ravi kärryissä. Mies ja hevonen oli jotenkin tuttun näköisiä, mutta en jaksanut alkaa miettimään keitä he olivat. Tänään tapahtui jotenkin outoja asioita. Aivan kuin äiti salaisia minulta jotain.
Hidastimme vaihdin, tai oikeastaan pysähdyimme kokonaan, kun hevonen tuli vastaan. Katselin hevosta ja sitä kuinka kaunis se oli. Miehellä oli päällään oikeat ravi varusteet, joten en nähnyt tuon silmiä.
Katsoin äitiä ja hän hymyili katsoessaan miestä. Nyt oli jotain tekeillä.
Pidän äitiä silmällä. Haluan tietää mitä on tekeillä ja miksi.

Matka tallille oli kestänyt noin vartin. Tallin pihassa hyppäsin autosta ulos. Huomasin, että kaikki hevoset olivat pihalla. Kaikki tytöt olivat siis jo täällä. Kävelin Benin tarhan luokse. Ben huomasin minut ja lähti kävelemään minua kohti. Ben hörähteli ja kiihdytti vauhtia. Menin aidan välistä tarhaan. Äiti käveli tarhojen luona ja silitteli hevosia, jotka kaula pitkällä haistelivat häntä. Taputin Beniä ja ojensin sille porkanan puolikkaan. Ben hamusi sen heti kädestäni. Halasin Benin kaulaa. Korjasin vähän sen loimea, joka oli mennyt vinksalleen hevosen piehtaroidessa. Äiti tuli aidalle ja nojasi siihen katsellen minua ja Beniä.
-Komea on... Äiti sanoi hymyillen.
Säpsähdin ja katsoin taakseni ja näin äidin.
-niin on! sanoin ja lähdin kävelemään äidin luokse. Ben seurasi minua kuin koira. Yhtäkkiä Ben pysähtyi ja katsoi äitiä.Benin sieraimet laajenivat sen haistelessa ilmaa. Pian kuitenkin poika asteli rennosti askelia meitä kohti. Äiti ojensi käden varovasti Benin turvan luo. Ben nuuhkaisi sitä ja hörähti. Minä hymyilin. Ben piti äiditä ja oli hyväksynyt sen. Ben onkin ihana hevonen, jolla on kultainen sydän♥
Menin pois tarhasta ja kuulin kuinka joku poni hirnui levottomasti ja odotti tervehdystä. Se oli Emma. Äiti naurahti, kun huomasi vuonohevosen, joka käveli edes takaisin tarhassa. Silitin vielä Beniä ja kävelin Emman luokse. Äiti seurasi minua.
-Mitäs se Emma täällä hirnuu? olikos ikävä? kyselin ja lepertelin Emmalle, joka hörisi tarhassa levottomana. otin taskusta Omenan ja ojensin sen Äidille.
-Anna se Emmalle. Sanoin äidille, joka katseli omenaa ja ponia epävarmasti.
-hyvä on. Äiti sanoi ja astu askeleen Emmaa kohti. Aita oli onneksi välissä, muuten äiti ei olisi uskaltanut tehdä mitään. Vuonohevosista hänellä on niin huono kokemus.
Emma haisteli ensin Äidin kättä ja huomais sitten vasta omenan. Se otti omenasta palasen ja hirnahti. Äiti säikähti ja astui askekeen taakse päin.
-Se vain hirnahti. Ei Emma tee pahaa kärpäsellekkään! Sanoin ja silitin Emman turpaa.
-Ja hyvä niin! Äiti sanoi ja ojensi lopun omenan Emmalle. Annoin Emmalle pusun otsalle ja lähdin tallia kohti.
- Ansku, minä jään tänne hevosten luo. Haluan vähän tutustua. Äiti sanoi minulle, kun kävelin kohtia talli.
Nyökkäsin ja hymyilin. Oli hyvä, että äiti halusi tehdä tuttavuutta hevosten kanssa. Aukaisin tallin oven ja olin jo hihkaisemassa päivää kaikille, mutta kappas. Tallissa ei ollut ketään. Ei edes valojakaan.
Tallin elämä oli niin sanotusti kuollut.

<-JATKUUU->

Nimi: omppu

07.02.2013 21:16
♥jatkuu vihdoin!♥

Taluttelin Tuiskua tallin pihalla hetken ja vein sen sitten talliin. Laura oli ihana ja lupautui laittamaan Tuiskun karsinaan. Kiitin häntä ja astelin Hollyn karsinalle. Otin tamman käytävälle ja harjasin sen ripein vedoin. Puhdistin kaviot ja laitoin sitten suitset Hollyn päähän ja kiinnitin liinan suitsiin. Talutin tamman ulos ja vein sen kentälle. Menimme kentän keskelle ja nappasin juoksutuspiiskan kentän reunalta. ♥jatkuu! (toivottavasti pian!)♥

Nimi: 123anskuli

27.01.2013 15:40
~JATKUU~
(anteeksi kun olen vieläkin tässä samassa tarinassa :D)

-Anskuli,Emma ja Ben! Luojan kiitos, että palasitte, mutta missä Aatu on? Tiia kysyi kummissaan, mutta hymyili silti.
-Älä huoli. Aatu on turvassa! Naurahdin lempeästi. Emma pärskähti.
-Liisa, Vie sinä Ben talliin ja anna sille heinät ja melassit. Se on varmasti nälissään. Omppu, vie sinä Emma ja anna sille myös heinät ja melassit. Tiia sanoi katselen tyttöjä.
-Selvä! Tytöt sanoivat yhteen ääneen. Nousin pois ratsailta ja taputin Emmaa.
-Hyvä tyttö. Kuiskasin tammalle, joka työnsi turpaansa kainalooni.
Omppu ja Liisa lähtivät viemään hevosia talliin. Me muut kävelimme hoitajien huoneeseen.
-Noniin Anskuli. Sinulla oli jotain asiaa? Tiia kysyi ja istahti tuolille. Muut katsoivat minua ja istuutuivat myös.
-Joo, oli minulla. Kun löysimme talon luulimme sitä autioksi, mutta siellä asuikin mukava ja ystävällinen mies, Vesa. Hänellä on paljon koiria, jotka ovat hyvin koulutettuja ja kilttejä. Hevoset olivat vesan.
vesa luuli niiden kuolleen, kun talli sortui. Nyt Vesa tarvitsee apua tallin kunnostuksessa. Kerroin lyhyesti ja ytimekkäästi. Kaikki katsoivat minua ja sitten alkoi kauhea pulina. Kaikki keskusteivat asiasta. En kuullut mitään muuta, kuin supinaa.
-Hiljaa tytöt! Tiian ääni kuului. puheen sorina loppui välittömästi.
-Noh...Mihin päätökseen päädymme tytöt? Tiia kysyi lempeästi. Kaikki vain nyökkäilivät ja hymyilivät. Katsoin heitä kummissani. Samassa Paula juoksi huoneeseen.
-Anskuli! Paula huusi ja ryntäsi halaamaan minua. Halasin Paulaa tiukasti. Pian Paula istahti viereeni.
-Mistäs tääällä puhutaan? Paula kysyi. Kerroin Paulalle koko jutun ja Paula vastasi heti:
-Tietenkin me autamme! Eikö niin Tiia ja muut?
Muut nyökkäsivät ja huusivät yhteen ääneen:
-Kyllä!! Olin todella iloinen. Huoneeseen astu vielä serkkuni Liisa ja Omppu. Kerroimme heillekkin koko jutun ja lähdimme koko porukalla ulos.
Tiia kertoi meille ohjeet ja sanoi mitä lautoja saimme ottaa ja mihin ne laitettiin.

Kun kaikki laudat oli lastattu, oli aika lähteä matkaan. Hyppäsimme autoon, mutta kaikki eivät mahtuneet. Osan piti mennä hevosilla. Minä,Liisa,Paula,Omppu ja Tiia menimme autolla. Muut tuilisivat perässä hevosilla. Odotimme muita, kerta eiväthän he osaisi paikkaan ilman minkään laisia ohjeita. Muut tytöt kerääntyivät ratsuineen tallin edustalle auton taakse.
-Noniin tytöt! Nyt mentiin! Tiia hihkaisi ja käynnisti upean harmaan Mitsubishin käyntiin. Autossa oli takana lava, jossa laudat notkuilivat auton liikeiden mukaan. Ikkunat olivat auki ja autoon kantautui ihana hevosten kavioiden ääni, kun ne iskeytyivät kuluneelle asfalttille. Käänyimme talli tieltä, pienelle autolla mentävälle metsäpolulle.
-Oletko nyt ihan varma että pääsemme autolla perille? Tiia kysyi epävärmana minulata.
-Olen olen! Naurahdin.
Hidastimme vähän, jotta tytöt ratsuineen pysyisivät perässämme.
-Voi ei! Anskuli, olitkohan ihan liian varma, että pääsemme perille tällä autolla? Tiia sanoi, kun polku alkoi kapentua.
-Älä huoli! Pian pitää kääntyä vasemmalle. Isommalle sora tielle.
Ja Pian käänyimme soratielle, josta ei enää pitkä matka Vesan talolle ollut.

Matka taittui nopeasti. Pääsimme autolla Vesan talolle. Perillä nousimme autosta pois ja autoimme tyttöjä ottamaan varusteet pois ratsuiltaan. Aatu ja Rami juoksivat tervehtimään meitä kaikkia. Kuten myös kaikki vesan koirat ryntäsivät iloisina tervehtimään meitä. Siinä me seisoimme koirien ympäröimänä.
-Omaps nää sulosia koiria. Omppu sanoi silittäen pientä hauvaa.
-Eikös? Vesa sanoi astellen luoksemme Joonaksen kanssa. Yhtäkkiä vesa pysähtyi, kun näki auton ja kaikki sen puutavarat.
-Oi voi. Eihän teidän olisin nuin paljon tarvinnut. Vesa herkisteli.
-Kuule Vesa, haluamme auttaa sinua nyt kunnostamaan tallisi! ja varmaan myös taloasikin voisi siivota! Sanoin ystävällisesti hymyillen. Vesa hymyili myös.
Tiia asteli Vesan luo ja kätteli tätä.
-Tiia on nimeni. Te lienee sitten olette Vesa. Tiia hymyili kauniisti.
-Ja Moi! Mä oon Paula. Paula asteli vesan luo ja kätteli tätät myös.
-Sulla on hiania koiria! Ja Mun nimi on Omppu. Omppu sanoi kannellen syissään pientä koiraa.
Kaikki esittäytyivät Vesalle ja sitten alkoi työt. olimme ottaneet mukaan paljon hanskoja, koska koskaan ei voi tietää milloin tikut yllättävät.
Ensin heittelimme kaikki irroneet ja lahonneet puut pois. siihen hommaan meni vaivaiset puoli tuntia. Työ tuntui mukavalta, kun tiesi että tekee jotain hyvää auttaakseen. Kun kaikki lahot ja muuten irrallaan olevat puut olivat heitetty pois, oli vuorossa rakennus. Mutta sitä ennen oli juoma tauko. Vesa haki meille raikasta mehua juotavaksi. Sen jälkeen jaomme työt. meitä oli noin 20 ihmistä ja puolet korjasivat ja rakensiva tallia ja toiset siivosivat taloa. Vesa siivosi muiden kanssa taloa. Minä ja Paula ryhdyimme tallin rakennukseen Tiian ja muiden 7 tallilaisten kanssa. Omppu ja Liisa serkkuni puolestaan halusivat muiden kanssa siivota taloa.
Aikaa kului ja kului. Oli tullut jo pimeä. Vilkaisin rannekelloani. Kello oli jo puoli kymmenen ja rakkennus oli maalausta vailla. Mutta tietenkin tallin karsinat ja muut piti vielä rakentaa tallin sisälle. Ulkoapäin talli näytti upealta. Kaikki me tallin rakentajat kävelimme talolle. Siellä oli puhdasta ja kodikasta. Hekin olivat valmiita.
-Noniin eikun syömään ja sitten petiin. Vesa sanoi ja meni ulko ovelle vislaamaan koiria sisälle. Koirat juoksivat ja rytäsivät olohuoneeseen, jossa oli niiden ruuat. Vesa oli laittanut Aatulle ja Ramillekkin ruuat.
-Hevoset voidaan vierä talliin vaikka karsinoita ei olekkaan. Vesa sanoi.

Veimme hevoset talliin ja menimme takaisin sisälle syömään. Ruokana oli kanaa ja riisiä. Ruoka oli todella hyvää. Puhuimme pöydässä aamusta ja mitä teemme silloin.
Kaikki tuntui täydelliseltä. Kävisimme useasti Vesan luona kylässä. Aatu ja Ramikin tykäsivät tästä paikasta. Ruokailun jälkeen menimme nukkumaan. Ylhäällä oli vieras huoneita 10. Jokaiseen mahtuisi noin 4 ihmistä. Minä, Paula, Omppu ja Rami sekä Aatu majottauduimme yhteen huoneeseen. Huoneet olivat isoja. Tiia meni pienempään vieras huoneeseen, joka muistutti hänen toimistoaan tallilla. Se oli Tiian mielestä kodikas. Kun kaikki olivat löytäneet sopivan huoneen itselleen. Sammutimme valot ja Painuimme pehkuihin. Mietin ennen nukahtamista aamua ja sitä kuinka hieno tallista tulee. Hevoset ja koirat ovat hyvässä hoidossa Vesan luona. Vesa rakastaa koko sydämmestään eläimiään ja hoitaa niitä ainoastaan hyvin. Tiiakin ja kaikki me muut rakastamme myös eläimiämme ja hoidamme niitä hyvin. jolloin eläimet antavat meille vasta rakkauta ja pitävät meistä myös huolta. Eläimet ovat ihania. sen jälkeen nukahdin kuin saunan lyhty.

Aamu koitti ja nousin ylös. Aatua ja Ramia en nähnyt missään. Omppu ja Paulakin olivat jo poissa.
-Nukuin pommiin. Huokaisin. Nousin sängystä ja menin peilin eteen. Pöydällä oli harja. harjasin sillä hiukseni ja puin ratsastus kamppeet päälleni. Katsahdin ikkunasta ulos ja näin Aatun ja Ramin siellä muiden koirien kanssa. Hymyilin.
Astelin huoneesta ulos ja katselin samalla ylä käytävän tauluja. Ne olivat hienoja.
Jokaisessa oli ihminen ja eläin. Yksi taulu muistutti jopa Vesaa ja sitä pientä koiraa. Olin niin lumoutunut tauluihin etten huomannut lattialla makaavaa Kissaa.
*MAUU* Kissa maukaisi ja säikähdin. Astuin askeleita taakse päin. Kissa parka. Astuin melkein sen päälle. Kissa käveli luokseni ja alkoi kehrätä. Silitin sen silkin pehmeää turkkia. Kissa oli pieni, varmaan vielä pentu. Nostin kissan syliini ja astelin portaat varovasti alas. Keittiöstä kuului ääntä. Laskin kissan maahan ja kävelin suoraan keittiöön.
-Huomenta Asnkuli. Tiia sanoi.
-Ai huomenta! Taisin vähän nukkua pommiin. Sanoin hiljaa.
-Et suinkaan! Tässä alossa ei pommiin nukkumisia olekkaan. Vesa naurahti.
Vesan nauru sai minut aina hymyilemään. Istahdin pöytään syömään aamiaista muiden kanssa.
-Ovatko hevoset missä? kysyin muilta.
-Päästimme jo ne ulos jaloittelemmaan. Tiia vastasi ottaen lisää leipää.
nyökkäilin ja haukkasin leivästäni palasen.

Kun olimme syöneet menimme pihalle. Oli tallin maalaamisen ja sisustamisen vuoro.
Jaoimme taas työt. Osa meni talliin ja osa maalasi sitä. Kun työt oli jaettu, menimme välittömästi töihin. Tällä kertaa minä ja Paula halusimme rakentaa tallin sisältöä.
Vesakin tuli mielellän rakentamaan tallin sisältöä. Meidän piti ensin laskea hevoset, jotta tietäisimme paljonko karsinoita pitää olla. hevoisa oli seitsemäntoista.

Aikaa oli kulunut jo kahdeskan tuntia. Aika oli mennyt nopeaa, kun talli oli jo valmis niin ulkoa kuin sisältäkin. Oli hevosten vuoro. Vesalla ei ollut riimuja tai mitään muutakaan,joten Vesan oli keksittävä jotain muuta saadakseen hevoset talliin.
Vesa mietti ja mietti, kuunes hän keksi keinon.
-Noniin nyt tehdään näin...*supisupi*.Vesa kertoi suunitelmansa. Ja miten olikaan suunitelma toimi. Hevoset olivat tallissa ja kaikki oli melkeen täydellistä. Varusteet ja ruuat uupuivat vielä.
Oli jo myöhä joten päätimme lähteä kotiin.
-Oli ilo auttaa teitä Vesa! Tiia sanoi ja halasi Vesaa.
- Tulemme Joonaksen kanssa käymään piakoin. Sanoin Vesalle.
-Juu juu. Vesa hymyili. Aatu ja Rami hyvästelivät kaverikoiransa ja myös Vesan. Sen jälkeen koirat hyppäsivät autoon.
-Vesa muuten! sanoin.
-Niin mitäs? Vesa hymyili.
- Niistä varusteista ja ruuasta.Kotona on yksi lehti jossa on kilpailu, palkintona on varusteet kaikille tallin hevosille ja vuoden ruuat! Tulen huomenna käymään niin ilmoitetaan sinut siihen kisaan. Sanoin. Muuta en paljsatanut Vesalle vielä.
-kiva! Vesa sanoi vähän epävarmana mutta hymyili silti.
Upea harmaa Mitsubishi kiiti ratsuit perässän kohti kotia. Vesa vilkutti. Hänen takanaan seisoi hieno talo ja upea talli. Varmasti he voittaisivat!


~Loppu~
Nyt tää loppu, mutta eihän haittaa jos ensi tarinassa joka liityy tähän tarinaan on talvi (: ?

Nimi: Jensku

20.01.2013 11:28
Mun TARINA jatkuu viellä!

Nimi: Jensku

20.01.2013 11:28
Kävelimme noin 20 minuuttia ja päädyimme jonkun pihalle. Speeta oli siellä syömässä ruohoa. Menimme sen luo laitoimme suitset päähän ja Aada nousi sen selkään. Laitoin riimun narun kiinni Speetan kuolaimiin kiinni ja talutin Aadaa.

Nimi: Noora

12.01.2013 10:33
Päivä tallilla


JATKUU.....

Kun olimme kiertäneet kentä annoin pohkeita ja heti lähti Rose ravamaan. Aloin keventämään. Parin kierroksen jälkeen annoin avut ja nostin laukan. Teimme pari volttia siinä samalla. :) Hiljensin raviin ja siitä käyntiin ja silittelin Rosea ja sanoin:
Hyvä tyttö, nyt pääset karsinaan lepäilemään.
Nousin satulasta pois ja otih ohjat käteeni ja talutin Rosen talliin. Tallin käytävällä oli juuri tungos joten odottelimme siinä minuutin kunnes pääsimme Rosen karsinalle. Otin Roselta satulan, satulahuopineen pois ja laitoin satulan telineeseen. Suitsetkin sain ongelmitta kun niissä minulla joskus on ollut ongelmia. Harjasin Rosen ja suljin karsinan oven. Lähdin viemään satulaa ja suitsia satulahuoneeseen. Kun olin tullut satulahuoneesta pois otin laukustani leivän ja söin sen. Kun menin hakemaan pyörääni martkalla minua tuli vastaan Aatu, siinä minä sitten vähän rapsuttelin kunnes Aatu lähti ja pääsin pyöräilemään takaisin kotiin. Kotona minä sitten aloin nukkumään päiväunia vaikka tallipäivä ei ollut rankka. Ennen kuin aloin nukkumaan otin päiväkirjani pöytälaatikosta.

------------------------------------------------------------------- ---------------------------------------------------
Hyvä päiväkirja! 12.1.13

Tänään vihdoin olin tallilla. Ratsastimme Rosen kanssa ja lopuksi sitten harjasin Rosea. En kyllä muistanut omenaa antaa. Huomenna sitten!



LOPPU

Nimi: Jensku

06.01.2013 11:00
Lopulta saatiin harjattuaksi Speeta. Lähdimme hakemaan satulaa ja suitsia. Otin satulan ja Aada suitset. Kun palasimme Speetan karsu oli tyhjä! Ja ovi auki. Vein takaisin satulan mutta suitset ja riimun narun. Nappasimme kypärät. Aada lainasi mun vanhaa kypärää. Sitten tarkistimme koko tallin ja ei Spaetaa ollu missää. Näimme tiellä pieniä kavion jälkiä. Lähdimme seuraamaan niitä ja ne johti metsään. Kävelimme metsässä jonkin aikaa. JATKUU

Nimi: Tixi
Kotisivut: http://metsatientalli.suntuubi.com/

01.01.2013 18:53
Saavuin taas tallille aikaisin aamusta. Kello oli vasta vähän yli seitsemän aamulla ja hevoset mussuttivat vielä aamuheiniään. Diva odotti minua kärsimmättömästi karsinassaan. Diva ei ollut vielä saanut aamuheiniään, koska ne odottivat sitä vasta trailerissa. Olimme lähdössä Divan kanssa toiselle tallille estevalmennukseen. Olin jo edellisenä iltana pakannut mukaan kaiken tarvittavan, joten nyt minun piti enää lastata Diva. Harjasin Divan nopeasti ja puin sille kuljetussuojat sekä villaloimen. Sitten talutin Divan traileriin. Divan lastauksessa ei ollut ongelmia, joten pääsimme lähtemään suunnilleen puoli kahdeksalta. Toiselle tallille oli noin neljän tunnin ajomatka.
Matka sujui hyvin. Kun saavuimme perille, yksi tallityöntekijöistä oli vastassa ja ohjasi minut viemään Divan yhteen tyhjään karsinaan. Vein Divan sinne ja annoin sille päiväheinät. Kello oli vähän vaille kaksitoista ja valmennus alkaisi vasta kahdelta. Samalla kun Diva söi, riisuin siltä kuljetussuojat ja loimen, ja hain Divan varusteet trailerista. Sitten etsin tallin taukotuvan ja söin omat evääni ja laitoin itseni kuntoon. Vähän yli yksi menin harjaamaan Divaa, joka oli saanut heinänsä syötyä. Harjasin Divan hyvin, laitoin sille varusteet päälle ja oman kypäräni päähän.
Valmennus oli maneesissa, mutta minulle oli sanottu, että voisin mennä kentälle lämmittelemään Divaa. Heitin Divalle villaloimen satulan päälle, sillä ulkona oli aika kylmä ja talutin sen sitten kentälle. Kello oli melkein varttia vaille kaksi. Nousin selkään annoin Divan kävellä ympäri kenttää kymmenisen minuuttia. Sitten ravasin muutaman kierroksen ennen kuin pysäytin Divan, nousin pois selästä ja talutin Divan maneesiin. Maneesissa otin loimen pois, ja nousin taas selkään. Jatkoimme alkulämmittelyä ravissa. Valmennukseen osallistui meidän lisäksemme yksi ratsukko. Lämmittelimme hevosia vähän yli viisi minuuttia, ennen kuin aloimme tekemään erillaisia siirtymiä ja puomityöskentelyä. Teimme tätä suunnilleen vartin, ennen kuin valmentaja alkoi rakentamaan esteitä. Hyppäsimme ensin 70 sentin rataa. Diva hyppäsi hyvin, mutta kuumui aika paljon ja pudotti hosuessaan muutaman puomin. Hypättyämme radan muutamaan kertaan valmentaja vähän muutti sitä ja korotti esteitä 90 senttiin. Tässä vaiheessa Diva oli jo saanut suurimman osan ylimääräisestä energiasta purettua ja se jaksoi keskittyä hyppäämiseen paremmin. Meille tuli vain yksi pudotus, kun Divan takajalka osui yhteen puomiin. Valmentaja korotti vielä esteitä 110 senttisiksi ja hyppäsimme radan vielä kerran. Diva ei pudottanut yhtäkään puomia! Taputin ja kehuin Divaa heti radan jälkeen. Valmennus oli sujunut hienosti. Ravasimme hetken taas puomien yli ja sen jälkeen siirryimme loppukäynteihin. Valmentaja antoi meille palautteensa sekä ohjeita kotona harjoitteluun. Kävelimme n. 10 minuutia, ennen kuin pysäytin Divan keskelle ja nousin pois selästä. Nostin jalustimet ylös ja laitoin taas Divalle villaloimen selkään. Sitten talutin Divan talliin. Riisun Divalta varusteet sekä harjasin sen ja vein kaikki tavarat traileriin. Täytin myös Divan heinäverkon kotimatkaa varten. Laitoin Divalle taas kuljetussuojat jalkoihin ja loimen päälle ja talutin sen traileriin. Lastaus sujui taas hyvin ja lähdimme kohti kotia n. kello 16. Matka sujui hyvin ja saavuimme Tiian ratsutallille vähän yli kahdeksan aikaan illalla. Otin Divan ulos trailerista ja talutin sen karsinaansa. Riisuin siltä loimen ja suojat ja jätin sen syömään iltaruokaansa. Hain vielä kaikki tavarat trailerista ja vein ne paikoilleen ennen kuin lähdin kotiin.

Nimi: Jensku

01.01.2013 10:30
Sitten pyysin Aadaa hakemaan uusiksi Spaetan harjakopan. Lopulta Aada löysi Speetan harjakopan. Aloimme harjaamaan. Aada halusi heti pehmeänharjan. Sitten Aada alkoi harjaamaan väärin.
-Ei vasta karvaan Aada! Sanoin.
-Miten sit? Aada kysyi.
-Myötäkarvaan, sanoin hymyillen.
-Selvä, Aada vastasi.
JATKUU

Nimi: Jensku

31.12.2012 20:38
Puhelini pirisi aamulla kun söin aamupalaa. Se oli eräs kaveri joka pyysi että voisi tulla meille. Kaverinia kutsutaan Aadaksi. Noin 30 minuutin päästä Aada tuli. Kun Aada oli tullut lähdimme tallille. Pyysin Aadaa hakemaan Speetan harjakoppaa. Aada toikin Fantasyn harjakopan.
-Ei tossa lue Spaeta, vaan Fantasy, nauroin kaverelleni.
Kaverinikin alkoi nauraa.
-Mitä täällä nauretaan? Tiia sanoi joka oli tullut katsomaan.
-No, Aada oli tuonut Fantasyn harjakopan eikä Speetan, kerroin.
-No hei Aada, Tiia sanoi.
-Moi, oon Jenskun kaveri, Aada sanoi ujosti.
Jatkuu!!!

Nimi: omppu
Kotisivut: http://ratsastustunneli.suntuubi.com/

13.12.2012 20:51
♥jatkuu♥

-Varmasti ihanaa tulla aina mummille ja vaarill, kun he asuvat näin lähellä rantaa, vai kuinka? kysyin.
-Joo, noin sata metriä rannasta on heidän talonsa. Ja rannassa tietysti sauna.
Kaksi tuntia vierähti nopeasti hyvässä seurassa.
-Mutta nyt mun täytyis lähtä Hollyä liikuttamaan. Tuletko mukaan?
-Ei, lupasin mennä takaisin heti parin tunnin kuluttua.
Hyvästelimme toisemme ja taputtelimme vielä toistemme hevosia. Nousin Tuiskun selkään ja ohjastin sen polulle. Päätin, että nyt mennään käyntiä loppumatka. Tallilla laskeuduin alas Tuiskun selästä ja löysäsin satulavyötä. Taluttelin hevostani hetken ja vein sen sitten sisälle. Kiinnitin sen käytävälle ja otin varusteet pois. Vein satulan pois ja olin laittamassa päitsiä Tuiskulle, kun lunta tipahti katolta kattopellin päälle, joka oli tallin seinää vasten nojalla. Siitä kuului aivan hirveä pauke ja kohta kuului Tiian huuto.
-Ottakaa Misty kiinni!! Tajusin, että minä olin ainoa, joka pystyi auttamaan, joten ponnistin heinäpaalin päältä Tuiskun selkään ja kehotin sen laukkaan ja Mistyn perään. Jahtasin tammaa hetken ja pian sain sen kiinni. Nappasin sitä riimunnarusta kiinni ja jarruttelin tamman menoa. Hyppäsin alas Tuiskun selästä ja rauhoittein säikähtynyttä hevosta. Kohta palasimme tallille ja ojensin Mistyn riimunnarun Tiialle. Tiia kiitteli ja kiitteli, joten lopulta jouduin hätistämään hänet takaisin töihin. :D ♥jatkuu taas joskus :)♥

Nimi: Jensku

09.12.2012 14:15
Tulin tallille iloisena. Spaeta oli tarhassa. Päätin antaa Spaetalle vapaa päivän. Hain talikon ja kottikärryt ja aloin siivota. Ensin heitin kaikki kakat pois. Sitten märät ja pissa pahnat heitin pois. Sitten kävin kaatamassa lantalaan kakat ja pissat. Sen jälkeen hain kuivikkeita Spaetalle. Sitten vein kuivikkeet karsinaan. Sitten menin rehuhuoneeseen ja otin Spaetan ruokintakipon ja aloin laittaa iltaruokia valmiiksi. Ensin laitoin 3dl kauraa, sipuli mössöä (Tiedoksi: Sipuli mössö auttaa vastustuskykyä vahvistumaan ja parantaa hevosen.) 1/2dl ja kivennäisrouhetta 1dl. Vein purkin karsinan ulkopuolelle ja menin heinälään päin. Otin yhden palasen heinää. Laitoin palasen pussiin ja vein purkin viereen. Sitten lähdin kotiin.

Vastaus:

Kiva pieni tarina :), saat tästä 40ve.
En tiennytkään sipulin vaikutuksista, kiitos tiedosta :D

Nimi: Jensku

07.12.2012 14:59
Olin hieman kiireinen. Tulin liikuttamaan Spaetan. Kuulin tallista hevosten vastaanottavat hirnunnat. Hoitsuni oli sisällä. Hain Spaetan harjapakin. Menin tamman karsinaan. Se alkoi nuuhkia taskujani. Harjasin Spaetan hyvin jokapaikasta. Se nautti. Aloin rapsuttaa tammaa sään kohdalta. Spaeta ummisti silmät. Sen karva oli kiiltävä. Hain Spaetan varusteet ja laitoin ne sen päälle. Satulaa laittaessa tamma käänsi takapuolen minuun päin. Otin sen ohjista kiinni ja laitoin satulan. Otin itselleni kypärän ja raipan.

Talutin Spaetan kentälle ja kiristin satulavyön. Otin jalustimet pois kiepiltä. Nousin selkään. Päätin mennä alkukäynnit kentällä. Spaeta oli aika reipas. Kun käynti oli pyörivää ja hyvää löysin ohjin nostin ravin. Ravikin meni ihan hyvin löysin ohjin. Tein suunnan vaihdon ravissa rata pituus suuntaan leikkaa. Ravasin myös toiseen suuntaan. Otin ohjat tuntumalle ja tein ravissa pohkeenväistön. Nostin laukan raipan avustuksella. Laukka oli ihanan tasaista. Tein laukassa suunnanvaihdon. Laukkasin toiseen suuntaan ja tein laukkavoltteja. Spaeta hermostui ja teki pienen pukin. Siirtelin ponin raviin. Ravasin noin viisi kierrosta ja siirsin tamman käyntiin. Kaarsin keskelle ja tulin alas selästä. Nostin jalustimet ylös ja talutin Spaetalle loppukäynnit.

Vein tamman karsinaansa. Otin varusteet pois ja aloin harjata. Sitten otin kassistani hevostonttu lakin ja laitoin Spaetan päähän.
-Tui tui, sanoin.
-Onpa se söpö, Tiia sanoi.
Hätkähdin sillä en huomannut Tiiaa.
-Tulekko kahville? Tiia kysyi.
-Kiitos, mutta ottaisin teetä, sanoin.
-Selvä, Tiia vastasi.

Loppu!!!
Ps. Anteeksi kun en ole ehtint kirjoittaa!!!

Vastaus:

Kiva että ehdit nyt kuitenkin kirjoittamaan :)
Tämä oli kiva tarina :), saat siitä 100ve.

Nimi: Maria

06.12.2012 16:25
Jatkoa.

--

Hoidettuani Dreamerin hain sen suitset.
"Hieno tyttö", taputin tammaa kaulalle ja laitoin riimun sen kaulalle. Lämmittelin kuolaimia hetken kämmenissäni ja sitten tarjosin niitä Dreamerille. Pienen suostuttelun jälkeen se aukaisi suunsa ja sain suitset laitettua.

Talutin Dreamerin pihalle ja pyysin Tiiaa punttamaan minut tamman selkään. "Olkaa varovaisia", Tiia vielä huusi peräämme ennen kuin katosimme tielle. Nyökkäsin, vaikka tiesin että Tiia ei nähnyt sitä.
"Ollaan sitten hevosiksi", naurahdin ja rapsutin Dreameria. Tamma hörähti rauhallisesti ja käänsin sen maantielle.

Käveltyämme noin kilometrin otin ohjat paremmin tuntumalle ja maiskautin, jotta Dreamer lähtisi raviin. Tamma ei kuitenkaan lähtenyt ravaamaan, joten annoin sille pohjetta ja pian se ravasi omalla, ihanalla ravillaan pitkin maantietä. Hetken päästä hidastin käyntiin, sillä kuulin läheltä toisen hevosen askeleita. Yhtäkkiä eteemme ravasi n. 160cm korkea suomenhevonen, ja sen selässä oli melko komea, neljätoista vuotias poika. Automaattisesti tein pienen pidätteen ja Dreamer pysähtyi.
"No moi", poika sanoi kiusallisen hiljaisuuden jälkeen, "Kukas sä oot?" Nielaisin tyhjää ja katsoin pojan syvänsinisiä silmiä. En ollut koskaan nähnyt niin kilttejä ja rehellisiä silmiä.
"On sullakin kauniit silmät", poika tokaisi yhtäkkiä hymyillen, "Mutta voisitko nyt vastata?" Naamani oli varmasti punainen, kun änkytin hiljaa: "Mä oon M-maria."
"Kaunis nimi", poika hymyili, "Mä oon Jesse." Nyökkäsin pienesti ja toivoin, että Dreamer päättäisi lähteä laukalle ja karata kanssani paikalta, etten ehtisi nolata itseäni tuon pojan edessä.

--

Jatkuu.

Vastaus:

Hyvä jatko-osa!(: Saat siitä 100ve.

Nimi: 123anskuli

02.12.2012 17:05
~JATKUU~

Kerroin puhelimessa Tiialle kaiken hevosista,Vesasta ja tämän tallista,joka kaipasi remonttia.Tiia lupasi auttaa Vesan tallin kunnostuksessa.Sujautin puhelimeni taskuuni ja lähdin Vesan ja Joonaksen luokse.
-No? Mitä Tiia sanoi? Joonas kysyi minulta.
-Hän lupasi auttaa tallin kunnostuksessa. Sanoin hymyillen.
Vesankin kasvoille tuli leveä hymy.
-Kiitos teille!Mitä tekisinkään ilman teitä! Vesa sanoi hellästi ja katsoi meitä.Minun ja Joonaksenkin oli pakko hymyillä.Hevoset olivat tulleet lähelle tallia.Ne ilmeisesti muistivat kotipaikkansa.
-Minä lähden viemään Benin ja Emman takaisin tallille ja samalla tuomme rakennus tarvikkeet Tiian ja muiden tallilaisten kanssa.Jää sinä Joonas tänne Vesan seuraksi ja vahtikaa hevosia.Ne eivät saa enää kadota.Aatun ja Ramin jätän tänne,Ne kyllä pärjäävät. Sanoin ja lähdin kävelemään Benin ja Emman luokse.
-Okei! Miten ajattelit saada hevoset kotiin ilman minkäänlaisia varusteita? Joonas naurahti kysyvästi.Olin juuri vastaamassa,kun Vesa sanoi:
-Tässä tallin seinustalla on parit suitsen ja riimu.Ne ovat aika vanhat,mutta kyllä ne varmaan kelpaavat.
-Joo,kelpaa ne! Sanoin ja kävelin hakemaan niitä.Otin yhdet suitset ja riimun.Kutsuin Beniä ja Emmaa ja ne käveivät luokseni. Pyyhkäisin kädelläni likaisimmat pölyt pois hevosista.Latoin Emmalle suitset.Ne olivat juuri sopivat.Suitsissa ei ollut kuolaimia,mutta ei se haitannut.
Benille laitoin riimun.Se mahtui juuri ja juuri Benille.
-Hmm...Toisitteko minulle jonkun koiran talutus hihnan?Sellaisen joka sopii riimun naruksi. Kysyin Vesalta ja Joonakselta.
-Toki tuon! Vesa sanoi ja käveli talolle.Pian hän tuli ulos koiran talutushihna kainalossaan.Hän ojensi sen minulle ja kiinnitin sen Benin riimuun.
-Noniin! Nyt lähden ja kun palaan mukanani on paljon ihmisiä ja voimme aloitta tallin kunnostuksen! Sanoin ja hymyilin iloisesti. Nousin Emman selkään ja käskin tamman liikkeelle.Benin riimun narua pitelin kädessäni tiukasti.
-Hei,hei! Vesa ja Joonas vilkuttivat!

Matka ei ollut kovinkaan pitkä,kun tallin piha jo näkyi.Pihalla oli paljon ihmisiä.En erottanut keitä he olivat.Kun olin vähän lähempänä erotin Tiian,Ompun ja serkkuni Liisan,muita en erottanut.Tiia huomasi minut ja alkoi huitoa käsillään.Paulaa en nähnyt missään.Ratsastin talli pihalle ja kaikki kerääntyivät minun,Emman ja Benin luokse.

~Jatkuu~
Tänään tulle luutlavasti lissää jatkoa :)

Vastaus:

Hyvä jatko-osa!(: Saat tästä 150ve.

Nimi: omppu

01.12.2012 22:00
Heräsin herätyskelloni soittoon eräänä lauantaiaamuna. Kello oli puoli kahdeksan. Nousin ylös ja otin aamutakkini naulakosta. kiedoin sen ympärilleni ja kävin vessassa. Sen jälkeen menin takaisin omaan huoneeseeni ja laitoin ylleni ratsastusvaatteet. Ratsastusvaatteeni ovat tyypilliset sukat, ratsastushousut, toppi, huppari jne. jne. Harjasin vielä hiukset ja menin sen jälkee keittiöön. Äiti oli leipomassa pipareita. Huomenna olisi ensimmäinen adventti ja silloin saisimme aamukahvilla joulutorttuja ja pipareita. Nami! Olimme laittaneet jo eilen kyntteliköt, jouluvalot ja osan muistakin joulukoristeita. Tunnelma oli ihana.
-Huomenta kulta, äiti sanoi iloisesti.
-Nukuitko hyvin?
-Huomenta, joo nukuin hyvin, vastasin.
Otin leipäviipaleen ja laitoin sen päälle voita ja juustoa. Kaadoin kahvia kahvikuppiin ja nautin aamiaisesta.
-Tallille menossa, vai? äiti kysäisi.
-Joo, pitäähän ny talliaki vähä koristella, naurahdin ja jatkoin.
-Tiia järjesti tälle päivälle tallin joulusiivouksen ja osan koristeiden laitoin.
-No sepä mukava.
Syötyäni menin laittamaan ulkovaatteet. Ulkoa oli 10 astetta pakkasta. Laitoin lämpöisen takin, pipon, chapsit, ratsastuskengät ja kolmisormihanskat. Huusin äitill, että menen nyt ja nappasin laukkuni eteisen lattialta. Kävelin bussipysäkille ja odotin bussin tuloa. Kun bussi tuli, hyppäsin sen kyytiin ja maksoin matkani. Istahdin aika eteen ja katsoin ulos ikkunasta. Ulkona oli vielä hieman pimeämpää. Tallin risteyksen kohdalla jäin pois ja kävelin tallille. Menin talliin ja moikkasin Essiä. Suuntasin Tuiskun karsinan luo ja rapsutin sitä korvan takaa. Annoin sille omenaa mikä on sen herkkua. Sitten menin Hollyn luo. Rapsutin sitä ja juttelin sille. Sekin sai vähän herkkua, omenaa. Päätin, että käyn ensin lenkillä Turbon kanssa ja sitten menen maastoon. Kävelin Tiian talolle ja kokeilin ovea. Se oli lukossa. Pimpotin ovikelloa ja Tiia tuli avaamaan.
-Hei! En ehtinyt vielä avata ovea lukosta. Tulit varmaan Turboa hakemaan.
-Joo, tulin.
Astuin sisälle ja rapsutin Turboa. Otin valjaat ja kiinnitin ne Turbolle. Laitoin vielä hihnan kiinni. Menimme ulos ja suuntasimme metsään. Kävelimme pitkin aurattua metsätietä. Lenkkeilijöitä oli paljon, joista Turbo riehaantui vähän. Noin tunnin kuluttua saavuimme tallille. Oli jo valoisampaa. Vein Turbon aitaukseen ja vein valjaat ja talutushihnan sisälle. Meni talliin ja Tuiskun karsinalle.Otin Tuiskun käytävälle ja kävin hakemassa harjapakin. Harjasin ja puhdistin kaviot, selviti harjan ja hännän. Vein harjapakin pois ja otin satulan ja suitset. Laitoin satulan Tuiskun selkään ja tarkistin, että satulahuopa ei mennyt ruttuun. Kiristin satulavyötä, jonka jälkeen laitoin suitset. Kun Tuisku oli valmis kokonaan, laitoin kypärän päähäni ja otin raipan varalta mukaan. Silitin vielä tallikissa Sipsua ja talutin Tuiskun ulos. Tarkistin, että kännykkä oli mukanani ja kiristin vielä vyötä. Nousin selkään ja kiristin vyötä vielä kerran. Lähdimme käyntiä maastopolulle. Menimme käyntiä kunnes Tuisku lämpeni. Kehotin Tuiskun raviin ja Tuisku ravasi mielellään pitkin askelin lumista polkua pitkin. Kehotin Tuiskun laukkaan ja nautin tuulen lempeästä tuiverruksesta ja ihanasta auringonpaisteesta. Saavuimme järven rantaan, joka oli varsinkin kuumana kesäpäivänä Tuiskun ja minun vakio ratsastusretkikohde. Hidastin raviin ja sitten käyntiin ja laskeuduin alas. Nautin hiljaisuudesta ja katselin järvelle. Yhtäkkiä erotin järvellä mustan pisteen. Se tuli lähemäs ja lähemmäs j pian huomasin sen olevan ratsastaja. Ratsastaja vilkutti minulle ja minä vilkutin hänelle, vaikkei minulla ollut aavistustakaan kuka se oli. Ratsastaja oli melkein rannassa kun tunnistin hänet. Sehän oli Becca!
-Hei, omppu!
-Becca! Hei! huusin innoissaan.
Tuiskukin hörähti ystävälleen Arinalle.
Kun he tulivat rantaan, Becca hyppäsi alas Ari selästä. Halasimme toisiamme ja aloimme vaihtaa kuulumisia.
-Eihän siitä ole kuin vuosi kun muutitte pois, sanoin.
-Ei niin. Tulimme mummilaan. Mummi ja vaari asuvat järven tuolla puolen ja järven poikki on helppo ratsastaa varsinkin tällaisena päivänä kun järvi on jäässä, Becca sanoi.

♥jatkuu joskus♥

Vastaus:

Hyvä alku!(:
Saat tästä 260ve :D

Nimi: Maria

21.11.2012 17:22
Minä olen ihan kauhea hoitaja. D: Viime hoitokerrasta melkein vuosi.. Anteeksi :c Ei nyt mitään hajua mihin jäin viimeksi, joten aloitan uuden tarinan.

Tallustin hitaasti maantietä pitkin kohti Tiian ratsutallia. Kuulin vaimeaa hirnuntaa, kiljahduksen ja kavioiden kopinaa. Sydämeni hyppäsi kurkkuun, kun lähdin juoksemaan tietä pitkin.

"Dremer!" henkäisin, kun näin lämminverisen laukkaavan minua kohti. Pysähdyin tuijottamaan tammaa epäuskoisena. Dreamer pysähtyi kymmenen merin päähän minusta. Se katseli minua uteliaana ja päätin kävellä sen luokse. "Mitä ihmettä..." mutisin, kun otin kiinni maassa laahustavasta riimunnarun päästä ja lähdin taluttamaan Dreameria tallinpihalle.

"Sä sait sen kiinni! Mutta kuka sä oot, et sä voi koskea muiden hevosiin ilman lupaa!" säikähtänyt tyttö huohotti. Silitin Dreamerin silkkistä, pehmeää turpaa ja sanoin hiljaa: "Olen Dreamerin hoitaja." Tyttö meni ihan hiljaiseksi, mutisi: "No sä tiedät mitä tehdä..." ja poistui paikalta vähin äänin. Hymyilin ja halasin tammaa, joka haisteli uteliaana taskuani.

Päästin Dreamerin karsinaan vapaaksi ja menin sen seuraksi. "Voi rakas, mulla on ollut ikävä", kuiskasin tammalle, sillä en halunnut tuntilaisten kuulevan. Dreamer hapuili hupparini taskua. Naurahdin, otin porkkanan palasen taskustani ja ojensin sen tammalle. Se nappasi sen suuhunsa ja rouskutti sen tyytyväisenä.
"Maria!", kuului jonkun yllättynyt huudahdus karsinan ovelta.
"Moi Tiia", hymyilin naiselle ja kerroin, että olin kauhean pahoillani kaikesta ja että halusin jatkaa Dreamerin hoitajana.
"Hienoa että tulit takaisin", nainen sanoi hymyillen ja käveli sitten toimistoon.

Jatkuu vielä tällä viikolla. (:

Vastaus:

Tosi kiva kuulla sinustakin taas =)
Tämä oli taas hyvä tarinan alku, niin kuin tarinasi nyt aina ovat :D
Saat tästä 100ve.

Nimi: Jensku

16.11.2012 15:31
Laitoin esteen joka oli 30cm. Nostin laukan ja hyppäsimme sen. Taputin Spaetaa tulimme esteelle. Yhtäkkiä Spaeta kompastui kaaduimme. Nousin ylös ja menin Spaetan luo joka nousi seisomaan, ja tarkistin että se oli kunnossa. Kävelytin sitä että voisin katsoa ettei se ontuisi. Spaeta oli kunnossa. Nousin selkään kävelimme pois kentältä maastoon. Minulle alkoi tulla kylmä. Käännyimme pois päin. Talliin tultua riisuin varusteet, harjasin ja annoin hevosnamin. Sitten lähdin kotiin.

Loppu!!!

Vastaus:

Saat tästä koko tarinasta 60ve :)

Nimi: Noora

09.11.2012 16:02
Päivä tallilla
Heräsin aamulla hälytykseen ja siinä luki " Tallille ". Huusin innoissani: - Jess!!! Taas tallille!
Laitoin ruskeat ratsastushousut päälleni, keltaisen hupparin ja juoksin keittiöön syömään aamupalaa.
- Minnekkäs neidillä noin kiire?äiti kysyi
- Tallille! Hei hei.
nappasin pöydältä omenan, laitoin takin päälle ja pipon päähäni, kengät jalkaan ja juoksin ulos. Hyppäsin pyöräni selkään ja poljin niin lujaa kuin jaloistani pääsi tallille.
- Vihdoin tallilla!
Vastaani tuli tallin omistaja tiia.
- Moikka, tiia!
- Hei, tulitko hoitamaan Rosea?
- Kyllä!
Kävelin tallin ovesta sisään, hain riimun ja menin hakemaan Rosea laitumelta. Kun vihdoin sain Rosen kiinni kuiskasin sen korvaan:
- Olet ihana! Maailman ihanin hevonen.
Ja juuri silloin Rose nyökytteli. Tuntui huvittavalta. Talutin Rosen karsinaan ja otin riimun irti Rosen päitsistä. Sen jälkeen otin loimen rosen päältä. Vein loimen omalle paikalleen ja hain Rosen harjapakin ja otin sieltä esiin harjan. Aloitin harjaamisen. Näin kuinka Rosen silmät meinasivat sulkeutua. Se nautti harjaamisesta. ihana tunne. :) Kun olin saanut Rosen harjattua, otin pakista kaviokoukun ja putsasin kaviot.
- Valmista!minä totesin roselle
Menin hakemaan suitset koukusta. Ajattelin nyt tällä kertaa ratsastaa ilman satulaa. Laitoin Roselle suitset ja talutin hänet ulos karsinasta, ulko-ovea kohti. Kun saavuimme kentällä,piti odottaa koska siellä oli ratsastus tunti kesken. Odotin 15 min ja pääsin kentälle. Kun nousin Rosen selkään, oloni oli huikea. Pitkästä aikaa ratsastamassa. Aloitimme käynnillä kenttää ympäri.

Jatkuu...

Vastaus:

Kiva kun tulit hoitamaan :)
Tarinan alku vaikuttaaa hyvältä, saat tästä osasta 100ve :)

Nimi: Jensku

01.11.2012 16:16
JATKUU!!!

Lähdin kävelemään kenttää ympäri ja tein pääty ympyreitä. Spaeta vaikutti virkeältä. Yhtäkkiä Spaeta säikähti ja lähti kiitolaukkaamaan. Reakoin nopeasti. Otin hyvän asennon ja ohjasin pienelle ympyrälle. Spaeta hidasti mutta silti tanssahteli.
-Soojaa. Rauhoitu, ei mitään hätää. Taputtelin vähän Spaeta ja kävelimme puomien yli ravailimme. Spaeta vaikutti vieläkin hermostuneeltä säikähtämisen jälkeen. JATKUU!!!!!

Vastaus:

Kiva jatko-osa, joskin vähän lyhyt. Annan tästäkin rahat viimeisessä osassa :)

Nimi: 123anskuli

29.10.2012 19:10
-JATKUU-

Koirat temmelsivät pienellä kukkulalla.Minä,Joonas ja Vesa kävelimme tallin seinustan vieressä.
-Talli kaipaa todellakin remonttia! Vesa sanoi pysähtyen ja hieroi partaansa.
-Niin kaipaa! Sanoin tönäisten Joonasta.Joonas katsoi minua kysyvästi.
-Ai niin joo...! Voimme auttaa sen kunnostuksessa! Joonas sanoi iloisena.Vesa katsoi meitä iloisin silmin ja taputti meitä olkapäälle.
-Ensin täytyy vain nähdä ne hevoset.Vesa naureskeli ja jatkoi matkaansa.Myös me jatkoimme matkaa tallin taakse.Tallin nurkalla Vesa sanoi meille:
-Menkää te edeltä.
Minä nyökkäsin ja lähid kävelemään viimeisiä metrejä tallin taakse.
Siellä ne olivat.Jotkut hevoset nostivat päänsä ja höristivät korviaan.
Ne katsoivat toivekkaina minun suuntaani.Muut hevoset taas söivät ruohoa välittämättä minusta.Kuikkasin nurkan takaa.
-Tulkaa jo! Sanoin ja huidoin Joonakselle ja Vesalle.Joonas yökkäsi ja lähti kävelemään minua kohti.Vesa seurasi jännityneenä perässä.

Nyt me seisoimme siinä ja katselimme niitä upeita hevosia.
-Domper...! Vesa sanoi itkien ilon kyyneleitä.
-En tiennyt että se on elossa! Vesa sanoi.
Vesa pyyhki kyyneleitä ja alkoi itkiennauraa.Vesan ilo ja suru tarttui myös minuun.Hymyilin ja samalla minullakin valui kyynel pitkin poskea.
-Siinä se nyt on ja laumakin tallella! Sanoin katsoen Vesaa ja Joonasta.
-Domper!! Vesa huudahti.Ori nosti päänsä ylös ja sen katse siiryi meihin.
Se hörähti ja lähti kävelemään meitä kohti.Pian se nosti ravin ja kiisi lennokkain askelin luoksemme.Se pysähtyi metrin päähän meistä ja ojensi kaulaansa.Vesa ojensi kätensä ja kuiskaili Domperin nimeä.Se hörähteli ja astu askeleen eteenpäin.Turpansa se laski Vesan syliin.Vesa silitti ja halasi Oriaan.
-Kiitos teille Anskuli ja Joonas! Vesa sanoi ja halasi vuorostaan meitä.
Orii käänsi päänsä lauman suuntaan ja se hirnahti.Emma lähti kävelemään ensin mäisena oriin luo.Muu laima lähti seuraamaan Emmaa.
-Käyn soittamassa tallille,että tuomme Emman ja Benin kotiin tänään!Sanoin ja katosin tallin taakse.Etsin taskuistani puhelinta,mutta sitä en löytänyt sitä.
-Voi eiii...! mumisin.
-Tätäkö sää etit? Joonas kysyi yllättäen ja ojensi puhelimen minulle.
-Joo! naurahdin ja aloin etsiä sieltä Tiian numeroa.
Joonas katosi taas Vesan luo toiselle puolelle tallia.

-JATKUU-

en ehdi nyt kirjoitaa pitempää mutta jatkoa tulee pitempi pätkä (:



Vastaus:

Hyvä jatko-osa! Saat siitä 160ve :)

Nimi: Tia

26.10.2012 20:57
JATKUU...
Juoksin vihaisena kohti kenttää, jossa hevoseni ravasi. Sen askeleet olivat liitävät ja kevyet, kuten yleensäkkin. Ajattelin mielessäni, miten tämä voi olla mahdollista. Minä en ainakaan ollut antanut lupaa eikä Tiia, koska hevonen on minun. Mielessäni käväisee äidin ja isän nimet. Voisiko olla mahdollista, että he antavat luvan minun puolestani hevoseni ratsatsukseen. Vaikea uskoa. Näin nyt kuitenkin omin silmin tämän kaiken. Pysähdyin valkoiselle aidalle. Tyttö nosti juuri silloin Muumilla laukan. En ollut aiemmin huomannut estettä kentällä. Tyttö laukkasi ympyrällä, mutta en kiinnittänyt huomiotani siihen vaan esteeseen. Tajusin heti sen olevan liian korkea Muumille! Joko Muumi kieltäsi tai hyppäisi ja loukkaantuisi. Kaksi huonoa vaihtoehtoa. Havahdun nopeasti ja hyppään aidan yli kentälle. Kukaan eikai ollut huomannut tuloani kun vasta nyt juostessani kohti ratsukkoa.
Mies, jonka muistan olleen tytön isä, huutaa minua pysähtymään. En kuuntele ja liisään vain vauhtia. Myös muumin ratsastaja huomaa minut ja kiirehtii ympyrältä esteelle. Hän on päättänyt ylittää sen millä keinolla hyvänsä, ja kun hän sitten näkee muumin hyppäävän taitavasti tuosta megaesteestä, he tarjoavan varmaan miljoonia. Olen jo lähellä Muumia, kun tyttö kiihdyttää yhä vauhtia. He lähestyvät vaarallisen nopeasti estettä. Juurikun olisin saanut Muumin ohjista otteen, hevoseni ponnistaa essteelle vaivalloisesti. Huudan heidän peräänsä jotain mitä en edes itse tajua. Näen vain, kuinka esteen puomit tippuva, kun Muumi ei voi loikata tarpeeksi ylös. Alastullessaan se kompastuu puomeihin ja se kompastuu lyöden jalkansa puomiin. Tyttö tippuu selästä ja Muumi tallaa sekasorrossa hänen kätensä päälle. Hetken kuluttua en edes huomioi ratsastajaa jonka ympärille on kokoontunut ihmisiä. Näen vain Muumin ja jalan jota se ontuu. Ohjat ovat sotkeutuneet sen jalkoihin ja joka askeleella ne nykäisevät kuolaimesta. Kukaan ei kiinnitä hevoseeni mitään huomiota...
JATKUU...
YRITÄN KIRJOTTAA TAAS PIAN...! :)

Vastaus:

Voi Muumi raukkaa :(
Saat tästä osasta 130ve :)

©2017 Tiian Ratsutalli - suntuubi.com